:: hannusiltala.com ::

Etusivu
Foorumi
Henkilökuva
Kirjoituksia
- Valtuustosta
Kuvia
Yhteystiedot
Linkit

 

Ammatillinen koulutus hakoteilla (9.1.2007)

Osallistuin tänään Toimihenkilöunionin eduskuntavaaliehdokkaille järjestettyyn keskustelutilaisuuteen Ruoholahdessa. Varsinaisina panelisteina olivat Toimihenkilöunioniin kuuluvat kansanedustajaehdokkaat. Me muut Union ulkopuoliset saimme kuitenkin esitellä itsemme ja kertoa tavoitteistamme.

En lähde sen kummemmin referoimaan pitkää välillä turhankin pitkiksi ehdokkaiden yksinpuheluiksi. Yksi aihe, johon monet viittasivat, oli ammatillisen koulutuksen nykytaso niin ammattikorkeakoulutasolla kuin ammattikoulutasolla. Koko keskustelussa tunnutaan olevan hakoteillä. Yksittäisiä heittoja opettajapulasta, oppilaiden motivaatiopulasta, laiskottelusta ym. sinkoili sinne tänne. Siihen, että lukiokoulutukseen osallistuu turhan merkittävä osa ikäluokasta, ei kukaan minun lisäkseni puuttunut. Itse kannatan ammatillisten ja lukio-opintojen aitoa integraatiota niille oppilaille, jotka nykyisin suorittavat ammattikoulun ja lukion rinnakkaisina erillistutkintoina eri kouluissa.

Ammattikorkeakoulu-uudistuksessa eittämättä taidettiin jossain määrin epäonnistua. Uudistushan merkitsi perinteisen teknikko- ja rakennusmestarikoulutuksen hautajaisia. Näistä koulutusohjelmista valmistuneethan sijoittuivat teollisuuden ja rakennusalan käytännön työnjohtotehtäviin. Kun ammattikorkeakouluissa tähdättiin teoreettisempaan koulutukseen, unohtui käytännön lähityönjohtaminen ja työmaiden veto-osaaminen. Nyt on sitten vihdoin jouduttu osittain palaamaan entiseen, kun on aloitettu uudestaan rakennusmestarien koulutus. Nämä kaverit sijoittuvat varmasti töihin ja ovat kysyttyä tavaraa.

Mitä tapahtui perinteiselle nuorisoasteen ammattikoulutukselle, kun sitä niin paljon moititaan joka suunnasta. Ennen vanhaan, tarkoitan tällä omia ammattikouluaikojani 1970-luvun puolessa välissä, oppilaat olivat pääsääntöisesti motivoituneita ja opettajat osasivat asiansa. Ammattikoulupaikoista joutui kisaamaan pääsykokeissa tosissaan päästäkseen esimerkiksi sähkö,-puhelin, radio-tv-korjaajiksi ym. Tämä merkitsi tietysti parempaa ja motivoidumpaa oppilasainesta, joka pystyi viemään ammattiopinnot kunnialla läpi. Ei sen ajan ammattikoululaisia tarvinnut paapota opinnoissaan eteenpäin. Ammattikoululaisilla siinsi vahvasti toive päästä mahdollisimman pian ammattialansa töihin hankkimaan rahaa.

Ammatillinen peruskoulutus taisi jäädä ammattikorkeakoulu-uudistuksen jalkoihin ja toisaalta ylipaisuneen lukiojärjestelmän ammatillisista opinnoista sopivaa oppilasainesta vievään sekamelskaan. Moni nuori tajuaa pian heikoilla ylioppilasarvosanoilla valmistuttuaan, että ei sillä paperilla ja lakilla vapun viettoa kummempaa painoarvoa ole. Korkeampiin opintoihin ei ole mitään mahdollisuuksia ja työelämässä ei ylioppilastodistus nykyään paina mitään. Muinoin jopa keskikoulutodistus saattoi avata portit moniin valkokaulusväen tehtäviin yrityksissä ja valtionhallinnossa. Esimerkiksi VR:llä keskikoulu oli mainio ponnahduslauta päästä virkamiesharjoittelijaksi ja edetä viraston sisäisen koulutuksen turvin aina asemapäällikön tehtäviin asti.

Nyt on toisin, mihinkään tehtäviin ei tahdo kelvata ilman ammatillista koulutusta. Moni ylioppilas huomaa työvoimatoimiston sivuja selatessaan huomaamaan, että töitä olisi putkiasentajille, LVI-asentajille, sähköasentajille, metallimiehille ym. Ei auta kuin palata lähtöruutuun ja hakeutua ammatillisiin opintoihin. Siina saattoi humahtaa kolme vuotta yleissivistävissä opinnoissa maailman tuuliin. Tämän voisi välttää ohjaamalla nuoria peruskoulun aikana tehokkaammin ammatillisiin opintoihin. Kyllä yleissivistäviin opintoihin tai jatkokoulutukseen vielä kerkiää moneen kertaa työuransa aikana jos sisäinen palo ja työuraodotukset opiskeluhalun sytyttävät.

Ammatinvalinnanohjaus ei ole kovin hyvässä maineessa. Tiedä sitten johtuuko se opinnonohjaajista ja heidän taustoistaan, jotka taitavat olla kaikkea muuta kuin ammatillisesti orientoituneita. Opinnonohjaajiksi pitäisikin saada monipuolisesti erilaisissa työelämän tehtävissä kokemuksena hankkineita ammattilaisia, ammattiopettajia eikä yleissivistävästä opettajakoulutuksesta valmistuneita humanisteja.

Yhteenvetona ei voi muuta sanoa kuin, että suomalainen peruskoulun jälkeinen koulutusjärjestelmä vaatii kunnollisen reformin ja todellisia satsauksia valtiovallan taholta uudistustyö läpiviemiseksi. Nykyisellä menolla ei voi jatkaa, siitä kärsii koko kansantalous, elinkeinoelämä, työntekijät itse ja suomen kilpailukyky.

Hannu Siltala
kaupunginvaltuutettu
Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas
Järvenpää

www.hannusiltala.com