KIITOSPUHE NÄYTTÖTUTKINTOMESTARIEN VALMISTUMISJUHLAAN 10.5.2006 SUOMEN MESSUT/TALVIPUUTARHA

Hannu Siltala pitää uusien mestarien kiitospuheen

Näyttötutkintomestarikoulutuksen alku syksyllä 2004 sattui omalla kohdallani juuri sopivaan aikaan. Minulla oli yhtä aikaa monta rautaa tulessa. Kokemukseni näyttötutkintojärjestelmästä olivat silloin vielä alkumetreillä ja kysymyksiä oli mielessäni enemmän kuin vastauksia. Olin ollut esimieskouluttajataustani vuoksi työntekijäpuolen edustajana parin ryhmän kanssa näyttöjen vastaanottajana Johtamisen erikoisammattitutkinnossa, joista kokemukset eivät olleet myönteisiä. Olin lisäksi ollut vasta vajaan vuoden tuotekehit-täjän erikoisammattitutkintotoimikunnan jäsenenä. Kyseinen tutkintokin oli uusi ja alkumetreillä ja vasta ensimmäisiä järjestämislupahakemuksia käsiteltiin.

Samana vuonna käynnistettiin VR:n ja Rautatieläisten Liiton kanssa projekti, jossa selvitettiin mahdollisuudet rautatiekaluston kunnossapidon ammattitutkinnon saamiseksi rautatiealalle. Uusi tutkinto otettiinkin Opetusminiteriön asetuksella joulukuussa 2005 näyttötutkintojen luetteloon. Rinnan uuden tutkinnon selvittämistyön kanssa käynnistettiin VR:llä 2005 yleisen kunnossapidon ammattitutkinnon alla VR:n Kunnossapitopalveluissa kaksi ammattitutkintoon tähtäävää oppisopimusryhmää. Olen alusta asti ollut kummassakin ohjausryhmän jäsen.

Kun sain kirjeen, jossa tutkintotoimikuntien jäsenille tarjottiin mahdollisuutta hakea näyttötutkintomestarikoulutukseen, en kauaa epäröinyt hakupapereiden kanssa. Tehtäväni ammattitutkintojen parissa on entisestään laajentunut, josta osakiitos saamalleni koulutukselle. Vastuualueeseeni kuuluu asiantuntijana Rautatieläisten Liitossa koko sopimiskenttämme oppisopimustoiminta ja ammattitutkinnot.

Odotukset olivat koulutuksen alkaessa korkealla. Odotin ay-miehenä luonnollisesti syvällistä paneutumista lakipykäliin ja muihin näyttötutkintojärjestelmää sääteleviin ohjeisiin ja määräyksiin. Käsiteltiinhän ne heti koulutuksen alussa, mutta yllätys minulle ja varmaan monelle muullekin oli kohtalainen, kun meidät ryhmissä pantiin suunnittelemaan kehittämishanketta, jostain haluamastamme näyttötutkintoihin liittyvästä aiheesta. Emme saa-neetkaan tehdä yksilötyötä, jota varmasti moni oli suunnitellut mielessään. Ajattelin, että mitähän tästä tulee, sen verran erilaisista taustoista ja ammattiryhmistä meitä oli. Alun kriittisenkin ja sisäistä vastustusta synnyttäneen pohdiskelun jälkeen oivallus yhdessä tekemisen synergiaa tuottavasta merkityksestä ja ryhmätoiminnan todellisuutta vastaa-vasta maailmasta vähitellen aukeni. Ehkä parasta antia koulutuksessa olivat vilkkaat keskustelut niin teoriatunneilla kuin kehittämistehtävän aikana eri alojen ihmisten kanssa. Moni ennen itselle tuntematon ala tuli ongelmineen tutuksi, ongelmineen, jotka tuntuivat näyttötutkintojen osalta hyvin samanlaisilta eri aloilla. Uskallanpa väittää, etteivät opettajatkaan aina päässeet helpolla yrittäessään vastata meidän, mitä ihmeellisimpiin kysymyksiimme maan ja taivaan välillä.

Tässäkään yhteydessä ei voi liikaa tuoda esille osaamisen ja ammatillisen koulutuksen merkitystä Suomen kansantaloudelle ja kilpailukyvylle. Yleisen koulutusjärjestelmämme luomat perustat uusien asioiden oppimiselle ja vahva ammatillinen osaaminen, osaa-misen ylläpitäminen ja tutkintojen muunneltavuus koko työuran ajan ovat mielestäni yksilön kannalta paras takuu ja suoja myös työttömyyttä vastaan. Näyttötutkintojärjestelmä tarjoaa omalta osaltaan mahdollisuuden oikeanlaisten ammattilaisten saamiseksi yrityksille ja ammatillisen kehittymismahdollisuuden jo työelämässä oleville aikuisille.

Tämä kaikki edellyttää kuitenkin asianmukaisesti toimivaa ja itseään kriittisesti tarkastelevaa näyttötutkintojärjestelmää. Uskallan jo nyt kokemuksesta väittää, että nykyinen näyttötutkintomestarikoulutus omalta osaltaan edistää näyttötutkintoprosessin kehittymistä. Osaavat mestarit varmistavat objektiivisen ja oikeudenmukaisen näyttöjen vastaanoton.

Näyttötutkintojärjestelmän parhaita piirteitä SAK:laisesta näkökulmasta on sen kolmikantainen työelämälähtöisyys. Muusta ammatillisesta koulutuksesta poiketen tarjoaa näyttötutkintojärjestelmä työmarkkinaosapuolille aidosti yhteisen ja tasavertaisen mah-dollisuuden vaikuttaa tutkintoihin ja niiden kehittämiseen. Pelkkä prosessien kehittäminen ei kuitenkaan riitä eikä tuleen ei pidä jäädä makaamaan: vanhoja tutkintoja on päivitettävä ja kokonaan uusia tutkintoja on luotava aloille, joissa niitä ei vielä ole.

Olemme nyt näyttötutkintomestareiksi valmistuttuamme tässä juhlassa aloittamassa yhden meille jokaiselle eri tavoin tärkeän vaiheen suomalaisen näyttötutkintojärjestelmän osaajana. Kuka näyttöjen järjestäjänä, kuka näyttöjen vastaanottajana, kuka tutkintotoimikunnan jäsenenä kuka minäkin. Yhteistä meille kaikille varmaan se, että uskomme näyttötutkintojen voimaan.

Lopuksi haluan omasta ja meidän kaikkien valmistuneiden näyttötutkintomestareiden puolesta kiittää opetushallintoa, omia oppilaitoksiamme, opettajiamme ja muuta henkilökuntaa, jotka kaikki omalla työllään olivat edesauttamassa saavutustamme.

Kiittäen

Hannu Siltala
Näyttötutkintomestari

www.hannusiltala.com