Matkaraportti ITF:n konferenssista Durbanista 2.-9.8.2006

Eriarvoisuus maailmassa on suurta Kokouspaikan valinta Etelä-Afrikkaan oli kunnianosoitus Etelä-Afrikan ammattiyhdistysliikkeelle ja sille kampailulle, jota Etelä-Afrikassa on käyty ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolesta rotusortoa vastaan. Paikallinen isäntämme oli vuonna 2000 perustettu Etelä-Afrikan kuljetusalojen ammattiliittojen yhteenliittymä Satawu. Paikan valinta korosti myös konferenssin teemaa maailmanlaajuista organisoitumisesta taisteluun oikeuksien puolesta.

Kehitysmaiden ongelmat omaa mittaluokkaansa Meille pohjoismaissa eläville ammattiyhdistysihmisille ihmisoikeudet, demokratia ja järjestäytymisoikeudet puhumattakaan työväestön vaikutusmahdollisuuksista kolmikanassa tuntuvat itsestään selviltä. Näin ei suinkaan ole isossa osaa maailmaa. Ongelmat korostuvat erityisesti ns. eteläisissä osissa maapalloa, Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. On vielä maita, joissa ammatillisen järjestäytymisen perusoikeuksien puolesta toimiminen saattaa ihmiset jopa hengen vaaraan, laittomiin pidätyksiin, syrjintään ja syyttelyn alaiseksi. Niinkin kehittyneessä maassa kuin Japanissa on rautatieläisiä ay-aktiiveja pidätetty laittomasti tekaistuilla syillä terrorismista ja nostettu lukuisia oikeusjuttuja heitä vastaan. Taistelu ja organisoituminen maailmanlaajuisesti oikeuksien puolesta on osa monella tasolla ja ongelma-alueella käytävää kansainvälistä solidaarisuustoimintaa.

Konferenssissa oli paljon sellaista keskustelua ja aiheita, joita ei pohjoismaalaisittain tule edes ajateltua, että ne voisivat olla kuljetusalan ongelmia. Erityisen suurena ongelmana, josta konferenssissa paljon keskusteltiin, oli HIV:n/Aidsin aiheuttamat sosiaaliset ongelmat, seksityöläisyys, sairaudet, ennenaikaiset kuolemat ym.. Ongelma on erityisen suuri Afrikassa, jossa on paljon rajojen yli menevää liikennettä. Konferenssi kiinnittikin erityistä huomioita valistukseen ja suojavälineiden käyttöön irtonaisissa seksisuhteissa.

Myös naisten oikeudet työelämässä ja vaikutusmahdollisuudet ammattiyhdistysliikkeessä nousivat voimakkaasti esiin. Ongelma ei ole meille vieras, eihän naisten euro ole vieläkään samansuuruinen kuin miehillä. Ongelmat kehitysmaissa ja monissa muissa ei länsimaisissa kulttuureissa ovat naisten osalta aivan omaa luokkaansa. Ylipäänsä alan vähänkin vaativimpiin töihin pääsy, kohtelu, työolot, koulutusmahdollisuudet, palkkaus ja äitiyslomat ovat vielä lapsenkengissä pohjoismaisiin ja Keskieurooppalaisiin yhteiskuntiin verrattuna.

Myös yksityistäminen puhutti Muita paljon puhuttanut aihe olivat yksityistäminen, uusliberalismi, maailmanpankin toiminta, sosiaalinen polkumyynti, työturvallisuus, ammattiyhdistystoiminnan järjestäytymisoikeudet, terrorismi ja Lähi-idän sota. Yksityistämisen suurimpina vaaroina pidettiin työntekijöiden etujen kaventumista, työpaikkojen menetystä ja liikenneturvallisuuden heikkenemistä. Yksityistämistä vastustavia puheenvuoroja nousi erityisesti rautatiealalta. Iso-Britannian yksityistämisen huonoja esimerkkejä ei haluttu laajentaa yhtään enempää.

Rautatiejaoston kokousta vetänyt norjan veturimiesten puheenjohtaja Øystein Aslaksen totesi: tulevaisuus tuo rautatiealalle monikansallisia yhtiöitä. Päätökset tehdään kaukana ammattiliitoista. Vastataus tähän on ay-liikkeen organisointi maailmanlaajuisesti taisteluun oikeuksien puolesta. Rautatiejaoston kokouksessa Maailmanpankki sai voimakkaasti kritiikkiä osakseen rahoituspolitiikan ja niiden ehtoja osalta. Maailmanpankki politiikan nähtiin edistävän uusliberalismia, yksityistämistä, työntekijöiden järjestäytymisoikeuksien ja työehtojen heikentämistä.

Sosiaalinen polkumyynti puhutti ilmailualaa ja merenkulkualaa, joista meillä Suomessakin on kokemuksia merenkulun puolelta ja jossain määrin myös ilmailualan osalta. Lääkkeinä sosiaalista polkumyyntiä vastaan nähtiin kuljetusalojen ammattiliittojen yhteistyöllä olevan keskeinen merkitys.

Järjestö sai uuden puheenjohtajan ja hallinnon ITF:n uudeksi puheenjohtajaksi nelivuotiskaudelle kahdeksan vuotta ITF:ää johtaneen Intian Rautatieläisten Liiton puheenjohtajan Umraomal Purhoitin jälkeen valittiin ensimmäistä kertaa afrikkalainen Satawun pääsihteeri Randall Howard. ITF:n hallitukseen pohjoismaalaisista valittiin Per Winberg Ruotsin Kuljetustyöväen Liitosta, Per Østvold Norjan Kuljetustyöväen Liitosta ja Orla Petersen Tanskan Merenkulkijoiden ja ahtaajien liitosta. Rautatiejaostoon saatiin myös pohjoismaalaista vaikutusvaltaa, kun jaoston puheenjohtajaksi valittiin Norjan veturimiesliiton puheenjohtaja Øystein Aslaksen. ITF:n pääsihteeriksi valittiin uudelleen jo vuodesta 1994 tehtäviä hoitanut Britti David Cockroft.

Tämä lyhyt selostus ITF:n konferessista oli vain pintaraapaisu kaikesta kuulemastani ja näkemästäni kokouksessa. Kokonaan oman maailmansa muodostaa Etelä-Afrikan monipuolinen ja rikas kulttuuri, villi luonto ja ihmiset. Näiden osalta palaan asiaan tulevissa Rautatieläisen numeroissa. Kokoustyöskentelyssä meillä jäyhillä suomalaisilla olisi paljon oppimista Satawun edustajista. Ei niin pientä tai suurta häiriötä kokouksessa ja tunnekuohua, etteikö niiden välissä olisi voinut nousta laulamaan moniäänisesti ja tanssimaan, johon puhuja oli eteläafrikkalainen, yhtyi ja lopuksi lausui iskulauseen: Viva Satawu viva ITF (voittoon Satawu voittoon ITF).

Hannu Siltala työehtosihteeri